30.10.2014

Struise: Pannepot 2010, 2011, 2012, 2013, 2014

Pannepot on olut, johon ihan oikeasti kannattaa tutustua.






Kevyenä kotikattauksena viiden vuosikerran tasting Struisen legendaarisesta Pannepotista, joka on omalla listallani yksi niistä parhaista maistamistani oluista. Pannepot on olut, joka aikoinaan asetti mulle referenssin vahvoihin belgeihin. Pannepot on Struiselta kenties se tunnetuin olut, ja yleensä se mainitaan Struisen eräänlaisena lippulaivana - eikä aivan turhaan. Pannepot oli myös Struisen ensimmäinen askel mielenkiintoisten, äärimmäisyyksiin menevien ja kokeiluluontoisten oluiden tielle, mistä panimo nykyään hyvin tunnetaan. Tyyliltään Pannepot on Struisen mukaan jossain Stoutin ja belgialaisen vahvan tumman alen välimaastossa, mutta esimerkiksi RateBeerissä ja Beeradvocatessa olut on luokiteltu Quadrupeliksi.

Pannepotin reseptistä löytyy eri lähteiden mukaan seuraavaa (olettaen, että resepti on pysynyt samana vielä vuoden 2008 jälkeen):

  • Maltaat ja sokerit: pilsnermallas, Special B, Carafa, kahvimallas, suklaamallas, maissihiutale, kandisokeri, ruokosokeri
  • Humalat: Bramling Cross, Hallertauer Mittelfrueh
  • Mausteet: kaneli, makea appelsiininkuori, timjami, korianteri
  • Muuta: EBC:99, IBU:27, OG:1100, FG:1025, ABV:10%

Pannepot 2010, 2011, 2012, 2013, 2014. Etualalla kreikkalaista, oliivipuusta tehtyä käsityötä.

Pannepot käy ensimmäisen käymisen avosammiossa, mistä olueen tulee vuosikerran ja erän mukaan myös tietynlainen "talon maku". Tämä näkyy erityisesti nuorimmassa, tuoreessa vuosikerrassa 2014, jossa on tyylikäs, tallinen aromi. Avosammioissa käymisestä huolimatta Pannepot ei kuitenkaan kypsy villihiivoilla, vaan useamman lähteen mukaan Struise käyttää hiivanaan Fermentiksen T-58-kuivahiivaa. Avosammioissa käymisen jälkeen olut siirretään suljettuihin tankkeihin, joissa oluen kehittyminen jatkuu.

Pannepotin valmistukseen menee noin neljä kuukautta: Ensimmäinen käyminen suoritetaan noin 23,9 celsius-asteessa, ja se kestää neljästä viiteen päivää. Toiseen käymiseen olut siirretään suljettuihin tankkeihin, missä käyminen tapahtuu noin 16,7 celsius-asteessa kahden viikon ajan. Tämän jälkeen olutta lageroidaan kuusi viikkoa, jonka jälkeen se nostetaan huoneenlämpöön viikoksi. Sen jälkeen olutta kylmäkypsytetään vielä kuuden viikon ajan.


Pannepot kypsyy hyvin pullossa muun muassa pullotuksen yhteydessä lisättävän uuden hiivaerän vuoksi. Alla kevyen karkeat tasting-nuotit viidestä eri vuosikerrasta.


  • 2014: Nuorehko, tallinen, hieman sokerinen, hedelmäinen, marjainen, mausteinen, hieman kirpeä. Suussa hieman leipämäisen maltainen, tumman hedelmäinen, hieman marjainen, hieman kirpeä, pitkä, täyteläinen, lämmin. Loistava, nuori Pannepot. Myös mausteisuus on hoidettu mielestäni hienosti: mikään mausteista ei yksittäin pomppaa esille, mutta mausteisuus on silti yksi selkeä elementti oluen kokonaisprofiilissa.


  • 2013: Happaman hedelmäinen nenä, villihiivamaisia lambic-piirteitä. Aivan erilainen kuin nuorempi versionsa. Mausteinen ja tummahko, mutta silti tyylikkään lambicmainen. Suussa samaa leipämäisyyttä kuin 2014 -vuosikerrassa, mutta hieman väljemmän oloinen. Intensiivisyys on hieman pudonnut, eikä tilalle ole tullut vielä iän mukana tulevaa tyylikkyyttä. Hapan, hieman kirpeä, minkä jälkeen runko putoaa hieman ohueksi ja alkoholi puskee esille. Vieraillessani Struisen panimolla heidän panimomestarinsa kertoi, että Pannepotin 2013-vuosikerran happamuus on olueen kypsytyksen tai käymisen aikana eksynyt virhearomi. Tämä selittää sen, miksi olut on niin valtavan erilainen muihin vuosikertoihin verrattuna. Virhearomi tai ei, happamuus itsessään sopii mielestäni hyvin Pannepotin profiiliin.


  • 2012: Leipämäisyys enemmän esillä kuin 2014-vuosikerrassa - kirpeys ja marjaisuus on pehmentynyt keventynyt, ja tilalle on tullut tummempaa ja pyöreämpää, maltaisempaa profiilia. Mausteisuutta, luumua, viikunaa. Suussa olut on pitkä, runsas, hedelmäinen, hieman marjainen, tummahko, mausteinen. Viimeistelyssä hieman kahvisia piirteitä. Tämä vuosikerta tuntuu olevan jonkinlainen vedenjaka nuoren ja iäkkään Pannepotin välillä - tästä löytyy vielä sitä marjaisaa, hedelmäistä ja pirteää Pannepotissa olevaa profiilia, mutta mukana alkaa olla jo iän tuomaa pehmeyttä, syvyyttä ja tyylikkyyttä. Hienossa kunnossa.


  • 2011: Nenä on hiljainen mutta tasapainoisen ja kypsyneen oloinen. Mukana vielä tuttu 2014-vuosikerran mukava hedelmäisyys, pirteys, hento marjaisuus ja mausteisuus. Nenä on kuitenkin asettuneempi, tyylikkäämpi, syvempi, kuivempi ja kompleksimpi. Taustalla mausteisuutta, timjami ja kaneli on erotettavissa kun niitä osaa etsiä. Suussa olut on kermainen, täyteläinen, hedelmäinen ja viimeistelyltään myös kahvinen. Alkoholi piilossa. Upea, iäkäs Pannepot.

  • 2010: Vielä asteen syvemmän oloinen kuin 2011. Melko hiljainen ja tyylikäs nenä, hieman sokerinen ja pirteä marjaisuus on kadonnut. Nenässä kahvisuus, suklaisuus  ja tumma, kuivattu mehevä, kypsä hedelmäisyys on voimistunut. Mukana myös mausteisuutta (ei mausteita, vaan yhtenäiseltä tuntuva, hienosti yhteen puristunut mausteisuus). Maku on tiivis, runsas, erittäin pitkä, syvä ja kompleksi. Kahvinen, tumma, hedelmäinen ja mausteinen. Tasapainoinen. Aivan loistavaa.


En halua edes yrittää valita näistä yhtä suosikkia, joten tyydyn vain sanomaan, että Pannepot kypsyy hienosti. Se sopii sen tumman, kompleksin ja suuren runkonsa vuoksi hyvin myös tynnyrikypsytykseen. Struise on käyttänyt Pannepotin kypsytykseen hyvällä menestyksellä muun muassa bourbon- ja calvados-tynnyreitä Pannepotin Reserva ja Grand Reserva -versioissa. Sattumoisin mun kaapista löytyy Pannepot 2009 Grand Reserva sekä 2010 Reserva, jotka on tarkoitus maistella ensi viikolla. Isken niistä merkinnän myös blogiin.

Pannepot on olut, johon ihan oikeasti kannattaa tutustua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti