Olutexpo 2014: sunnuntain maistetut & messulätinät (Italia vol.2, Ballast Point, Beavertown, Boulevard, CAP, Lagunitas, Permon, To Øl)

Natsina huomasin juuri, että tapahtuman nimihän on kirjoitettu väärin. Jos tätä lukee joku tapahtumaa järjestämässä oleva taho, niin järjestäkää ensi vuonna Olut Expon sijaan Olutexpo tai edes OlutExpo. (Tosin, jos nykyinen alkoholipolitiikka ja lakipykälämyllerrys jatkuu, niin ensi vuonna sovelias nimi lienee *Expo.)

Ennen maistelumerkintöjä muutama sana siitä, millaisena tapahtumana itse messut näin. Yleisprofiililtaan Olut Expo 2014 oli mielestäni onnistunut tapahtuma - mikäli pääpaino asetetaan olutkattaukselle ja hinnoittelulle. Kuten monet muutkin ovat jo maininneet, hinnat olivat varsin kohtuullisia Brewdog pois lukien. Lasinvaihtopiste oli mielestäni yksi festivaalien onnistuneimmista elementeistä - lasin sai lähes aina todella nopeasti ystävälliseltä henkilökunnalta suoraan käteen, ja lasin pystyi huoletta vaihtamaan jokaisen maistetun oluen jälkeen tiskin keskeisestä sijainnista johtuen. Polettipiste ruuhkautui välillä todella pahasti, ja oli suhteellisen hanurista huomata polettien tarpeen väärinarviointi kriittisellä hetkellä pahimman ruuhkan ollessa käynnissä. Jono kuitenkin veti kohtuullisen hyvin - ainakin oman jonotukseni aikana. Myös syy suureen polettijonoon selvisi, kun lähdin pois festivaalialueelta: sisälle oli järjettömän pitkä jono. Sisälle sai lauantaina kuulemma jonottaa jopa tunnin.

Expo oli niin sanotusti yhden sisäänpääsyn tapahtuma - sisälle festivaalialueelle pääsi lipulla ainoastaan kerran, ja festivaalialueelta poistumisen jälkeen ei sisälle ollut enää asiaa. Itse vastustan aina koko päivän kestäviä, yhden sisäänpääsyn tapahtumia, vaikka uskonkin järjestelyllä olevan joku oikeasti järkevä syy (esimerkiksi paloturvallisuus ja kävijämäärän seuranta). Tähän liittyy myös messujen toinen heikko elementti: ruokatarjonta, jonka taso oli mielestäni surullinen. Koko päivän alueella viettävänä asiakkaana söisin mielelläni jotain muuta kuin tällä kertaa tarjolla olleita rasvapannupitsapalasia tai toasteja. Ainoa tarjolla ollut kasvisruokavaihtoehto oli mozzarella-toast, jota ei voi kehua. Ja jos joku vielä miettii, että oliko tarjolla mitään vegaanista ruokaa, niin ei ollut. Jos asiakas halutaan lukita koko päiväksi messualueelle, niin tulisi myös ruokatarjonta kyetä järjestämään monipuolisemmin.


Olutkattaus oli varsin hyvä, ja kolmenkin päivän ahkeran maistelun jälkeen mielenkiintoisia oluita jäi runsaasti koluamatta läpi. Pienin annoskoko, 15 c, on mielestäni liian suuri. Olisi mukava saada jokin pienen pieni samplerikoko mukaan hinnastoihin. Nyt sellaisia kyllä yleensä sai, kun osasi pyytää: lasiin kaatui yleensä 6 - 10 cl olutta, ja hintaa oli yleensä korkeintaan puolet 15 cl annoksesta. Toteutin oikeastaan kaikki maisteluni nimenomaan näillä pienillä "mini"annoksilla pitääkseni päällä edes jonkinlaista maistelukuntoa. Mitään erityisen tarkkoja arvioita ei silti ollut edes tarkoitus tehdä.

Viskivalikoima oli mielestäni heikko, minkä vuoksi pitäydyin koko festivaalien ajan oluissa. Ensi vuodeksi toivoisin viskien osalta enemmän erityispullotteita ja yksityisten pullottajien tuotteita. Seminaarit ja tasting-tilaisuudet jätin tällä kertaa väliin kiireellisen vapaa-ajan aikataulun vuoksi. Suurin syy tälle oli se, että niissä oli pääasiallisesti tuotteita, jotka pystyi maistelemaan itsenäisesti näytteilleasettajien tiskeillä. Seuraavaksi sunnuntain merkinnät.


--


Sunnuntain ainoa pakollinen tehtävä oli käydä loistavaksi osoittautuneen Beavertownin oluet läpi. Moestue & Cask on tehnyt melko kovan tempun: se on lanseerannut nyt kahtena peräkkäisenä vuonna Expossa erittäin kovan panimon Suomen markkinoille. Viime vuonna M&C:n tiskiltä löytyi uutena lanseerauksena loistava ruotsalainen CAP, ja tänä vuonna vuorossa oli lontoolainen, Englannissa kovassa huudossa oleva Beavertown. Beavertown on Led Zeppelinin Robert Plantin pojan, Logan Plantin, joulukuussa 2011 perustama panimo. Ikää on siis vajaat kolme vuotta, ja tällä hetkellä pyyhkii ilmeisesti aika lujaa. Yksi Beavertownin tavaramerkeistä tuntuu olevan oluiden loistavan raikas ja mehukas profiili. Yksi monista syistä tähän on se, että Beavertown käyttää tölkkejä: toisin kuin kruunukorkit, tölkit ovat ilmatiiviitä ja pysyvät raikkaana jopa neljä kuukautta kruunukorkillisia pulloja pidempään.

Beavertownin lisäksi tuli maistettua muita sekalaisia täydennyksiä muun muassa Italian puolelta, mistä löytyi yksi messujen parhaista oluista ja mielenkiintoisimmista yllätyksistä, Amiata Lura -sahti. Sunnuntain parasta olutta on vaikeaa listata, sillä päivä piti sisällään erittäin monta loistavaa keittoa. Onnistujina kuitenkin voidaan mainita ainakin Amiata Lura, Ballast Point Sculpin IPA, Beavertown 8 Ball Rye IPA, Beavertown Quelle Dry Hopped Saison, Beavertown Gamma Ray APA sekä Lagunitas Sonoma Farmhouse Hop Stoopid DIPA.

Sunnuntain merkinnät:

Italia

• Amiata Lura: Tämä oli yksi messujen parhaista ja mielenkiintoisimmista oluista. Amiata Lura on Olavi Mension näkemys italialaisesta sahdista, ja sen reseptiä Mensio on kehitellyt noin vuoden verran. Mukana on muun muassa paahdettua vehnää, ruista ja kahta eri hiivaa (oluthiiva sekä leivinhiiva). Nenässä hapanta hedelmää, hiivaisuutta, ruista, hieman jopa kahvimaisen paahteisia vivahteita sekä viinimäisiä aromeja. Paletilta löytyy samat elementit. Kompleksi, hapan, hedelmäinen, hiivainen, sopivan maltainen ja mukavan tasapainoinen. Aivan loistava olut, tässä on kaikki kohdillaan: tasapainoinen, kompleksi ja mielenkiintoinen.
• Elav Punks Do it Bitter: Hedelmäinen, katkeroinen, erittäin helppo juotavuus. Mielestäni liikaa hiilihappoja. Asia korjaantuu lasissa pyörittelemällä, jolloin esiin tulee mukavasti myös passionhedelmää. Runko on hieman liian vetinen. Mutkaton, helppo, miellyttävä, ja rungon pientä vetisyyttä lukuunottamatta mukavan tasapainoinen.
• Hibu Hibuprofene: Ihan ok. Kermainen vaahto. Happaman hedelmäinen ja marjainen, hieman vetinen. Kevyttä maltaisuutta ja hentoa katkeroa rungossa.

Sekalaiset

• Ballast Point Sculpin IPA on loistava paketti. Reilusti trooppista hedelmää, havua, greippiä, mallasta, sopiva puraisu katkeroa sekä kermainen ja tiivis suutuntuma mukavasti kuivuvalla viimeistelyllä.
• Beavertown Quelle Saison: Nenä on erittäin raikas ja mehukas, yksinkertaisesti loistava. Paljon hedelmää, sopivasti katkeroa, yrttiä ja hieman happamuutta. Paletti on huomattavasti kuivempi ja katkeroisempi kuin mehukas nenä: suussa olut on kuiva, katkeroinen, greippinen ja yrttinen. Loistava.
• Beavertown Neck Oil Session IPA: Mehukas, raikas, hedelmäinen. Suussa kuivahko, katkeroinen, kevyen maltainen, kevyehkö, tasapainoinen. Viimeistely on katkeroinen, mutta ei mene pahviseksi tai tunkkaiseksi. Mainio, kevyt, raikas ja aromikas sessio-IPA.
• Beavertown 8 Ball Rye IPA: Loistava nenä: ruista, mausteisuutta, hieman karamellia, makeahkoa mallasta, katkeroa, hedelmää, kevyen kukkaisia nootteja ja hieman havua. Suussa on sopivasti ruista antamaan mausteisuutta, mutta ruis ei pääse kuitenkaan dominoimaan. Rungossa on sopivasti humalaa antamaan tasapainoa, katkeroa ja hedelmäisiä aromeja. Kyseessä ei silti ole mikään yksiulotteinen humalapommi vaan mehukas, aromikas, tasapainoinen, maukas ja yksinkertaisesti loistava ruis-IPA.
• Beavertown Gamma Ray APA voitti Ruotsin olutfestareilla parhaan oluen palkinnon, joten hyvää pitäisi olla. Nenässä reilusti trooppista hedelmää ja hieman kukkaisia nootteja. Maku on yllättävän tumma. Reilusti katkeroa, joka meinaa päästä jopa dominoimaan. Reilun keskitäyteläinen, eloisat hiilihapot. Suussa olut on kuiva, maltainen ja katkeroinen. Viimeistelyssä pieni tunkkaisuus ja pahvisuus meinaa hiipiä esille, mutta pysyy kuitenkin aisoissa. Todella hyvä: hedelmäinen, kuiva, maukas ja katkeroinen, suutuntumaltaan tiivis APA.
• Beavertown Smog Rocket Smoked Porter koostuu jopa yhdeksästä eri maltaasta, mukana tietysti muun muassa Saksan Bambergin savumallasta. Nenässä suklaata, savua, kinkkua, hieman karamellia ja tummaa hedelmää. Maukas, kermainen vaaahto. Suussa runkoa, savua, kinkkua ja sopivasti katkeroa - runko on kunnossa, mutta humala ei kuitenkaan ota liian suurta roolia oluessa. Tosi jees kokonaisuus, kaikki kunnossa.
• Boulevard Single-Wide IPA keräsi kovia odotuksia, sillä Boulevardin Double-Wide IPA sekä Tank 7 Farmhouse Ale Saison ovat omalla suosikkilistallani. Single-Wide on ihan ok, mutta silti pettymys koviin odotuksiin nähden. Erittäin sitruksinen, hieman makeutta. Maltainen ja maukas, mutta sitruksinen ja katkeroinen viimeistely jää hieman tunkkaiseksi ja pahviseksi. Mukavan kermainen vaahto ja tekstuuri, erityisesti pienen lasissa pyörittelyn jälkeen.
• CAP Great White Hype on tyyliltään belgi-wit. Nenässä belgihiivaa, vehnää, hedelmää ja raikasta mausteisuutta. Tiivis, maltainen ja katkeroinen, hiivan sävyttämä maku. Ihan jees - kaikki toimii, mutta ei ihmeemmin säväytä.
• Lagunitas Little Sumpin' Sumpin' Ale on IPA, jossa on käytetty myös vehnää. Erittäin mehukas ja erittäin tasapainonien. Hedelmäinen, sopivan aromikas sopivan katkeroinen, kermainen ja pehmeä. Loistava olut.
• Lagunitas Sonoma Farmhouse Hop Stoopid: Nenässä karamellia, katkeroa, havua, tummaa meininkiä, hedelmää, kermainen, runsas. Katkerot eivät puske liikaa esiin. Suussa kermainen, täyteläinen, katkeroinen, maltainen, hieman karamellinen, havuinen, hedelmäinen, tasapainoinen, helposti kumottava eivätkä katkerot missään nimessä hypi silmille. Aivan loistava.
• Mission Shipwrecked Double IPA: Nenässä hurjasti hedelmää. Kermainen, runsas. Liian makea ja imelä. Hurjasti katkeroa. Lopuksi melko tasapainoinen liiallista makeutta lukuunottamatta.
• Permon Sherpa IPA kuuluu Tšekin täydennysmaistoihin. Nenässä paljon hedelmää, kukkaisuutta ja banaania, hieman hiivaa. Ei tunnistaisi IPAksi, mutta ei haittaa. Hedelmäinen, kermainen, hiivainen, hieman karamellinen, täyteläinen, kevyen katkeroinen viimeistely. Tasapainoinen, todella maukas ja kevyemmin humaloitu IPA.
• To Øl Jule Maelk oli illan viimeinen hidas. Pyysin pienen, viimeistä kahta rahaa vastaavan, annoksen tätä isoa keittoa illan päätteeksi. Vastaus oli "höpö höpö, juohan rauhassa - tuossa on täys lasi". Ongelmana oli se, että tuon siirapin juomiseksi ois tarvittu aikaa pari tuntia enemmän kuin oli käytössä. Vihkossa lukee: "Onpa makeaa. Aivan helvetin makeaa. Täyden lasin kumoamiseen menisi varmasti pari tuntia." Makea, paahteinen, karamellinen, pikä, erittäin täyteläinen, suklainen, kuivattua hedelmää, överi. Liian makea - ei balanssissa. Voisi sopia paritettavaksi joillekin jouluisille ja/tai suklaisille jälkiruuille.

Siinäpä sitä. Seuraavia messuja odotellessa.