5.3.2015

Panimovierailu: Fat Lizard

Mukava tapa päättää pitkä blogihiljaisuus.



Raportti panimovierailusta on mukava tapa päättää pitkä blogihiljaisuus. Sain kutsun, kuten kourallinen muitakin bloggaajia, Fat Lizardin panimolle Espoon Kivenlahteen. Tarkoituksena oli esitellä perjantaina 6.3. lanseerattava Heavy Fuel IPA. Lasiin eksyi myös tuoreena tarjoiltu 101 California Pale Ale sekä protovaiheessa oleva Imperial Red, ja kyytipojaksi tarjoiltiin kanaa sekä paikan päällä paahdettuja jauhomatoja. Matka ei ollut aivan yhtä romanttinen kuin esimerkiksi Malmgårdin panimolle, mutta siitä huolimatta itselleni mieleenpainuva ensimmäisenä "teollisuuslähiövierailuna" - Hells Angelsien Helsingin-päämajakin tuli paluumatkalla esitellyksi ulkoapäin. Reissu oli kaikin puolin tosi jees - olut oli hyvää, ja Fat Lizardin heput erittäin mukavia ja maanläheisiä tyyppejä.

Fat Lizard on perustettu vuonna 2012, ja yritykseen kuuluu tällä hetkellä viisi henkilöä. Nykyisiin tiloihin Espoon Kivenlahteen panimo siirtyi viime kesänä. Suurin osa panimon kalustosta on hankittu elintarviketeollisuudesta sieltä sun täältä ja viritetty itse panimokäyttöä varten - "jokaisella panokerralla ollaan hitsattu", eli  itse panoprosessi kehittyy vieläkin jatkuvasti. Keittokattilan koko on reilut 300 litraa, mutta kerran viikossa olevana panopäivänä keitetään aina tuplakeitto eli vajaat 700 litraa. Panimosta löytyy myös 20 litran protolaitteisto, jolla voidaan testailla uusia reseptejä siloin kuin ehtii. Viime aikoina ei ole kuulemma oikein ehtinyt, sillä kiirettä riittää ja tällä hetkellä valmistuvat oluet meinataan viedä käsistä. Mitään pieniä, asteittaisia valmistuserien kasvatuksia ei ole tiedossa, vaan aikomus on kymmenkertaistaa tuotanto kerralla mahdollisesti muutaman vuoden sisällä.

Käymistankit on vanhoja meijeriteollisuuden tankkeja, joissa viilennys tapahtuu yleisestä tekniikasta poiketen vain pohjan kautta. Tämän vuoksi Fat Lizard käyttää myös pulssittaista sekoitusta käymisvaihessa. Päätös käymisvaiheen sekoituksesta ja sen pukeminen käytäntöön vaativat hieman tutkimusta, mutta onneksi löytyi samaa metodia käyttävä auktoriteetti, johon voi vastaväitteiden kohdalla nojata: Weihenstephaner käyttää käymisvaiheessa sekoitusta, ja jos Weihenstephaner voi niin tehdä, niin silloin se on ok. Panoprosessista mainittakoon myös, että se on pitkälti automatisoitua. Panoprosessin laitteistoa ohjaavan koodin on tehnyt myös panimon reseptiikasta vastaava Parta-Heikki, jonka mukaan panimon voidaan ainakin pienpanimoiden kohdalla sanoa olevan edellä muita pienpanimoita automatiikan osalta.


Aloitetaan oluiden listaus käänteisessä järjestyksessä. Viimeisenä tarjolle tuli panimon proto, Imperial Red. Ihan jees, mutta vielä liian karkea, kulmikas ja kuiva. Hedelmää kyllä löytyy, mutta jää selvästi rajun katkeron jalkoihin - jäin kaipaamaan profiiliin pehmeyttä ja pyöreyttä.

Toinen tarjottu olut itselleni jo aikaisemmin tuttu 101 California Pale Ale, tällä kertaa tosin todella tuoreena ja suoraan panimon tankin hanasta. Hyvä APA, josta tarkempaa analyysiä ehkä joskus myöhemmin.

Illan päätarjottavana oli siis perjantaina lanseerattava Heavy Fuel IPA. Maltaina on Viking Maltin vaalea mallas ja useampi saksalainen cara-mallas. Humalaosastosta vastaavat Amarillo, Centennial, Columbus, Polaris ja Simcoe. Katkeronumeroita noin 70, ja alkoholia noin 7,3%. Nenä on suorastaan karkkimainen: järjetön määrä trooppista hedelmää, joka dominoi - mielestäni hyvällä tavalla. Suorastaan viettelevä tuoksu, jos tämäntyyppistä olutta tekee mieli. Kermainen, pehmeä ja pyöreä suutuntuma. Paletilla hieman greippiä, makeampaa trooppista hedelmää, hieman katkeroa ja mallasta. Katkero jää kuitenkin myös maussa selvästi trooppisen hedelmäisyyden jalkoihin. Viimeistelyä meinaa vaivata itselleni harmillisen tuttu pahvisuus, jolle tunnun olevan yliherkkä (kuten myös monissa oluissa liikaa esiin puskevalle karamellimaltaalle, mutta tässä oluessa sitä ei tapahdu) - sama ongelma löytyy mielestäni todella monista muuten erinomaisista oluista, enkä osaa vielä sanoa mistä se tarkkaan ottaen johtuu. Kokonaisuutena kuitenkin varsin maistuva, hedelmäinen "sessio"-IPA, jossa on suorastaan mainio ja hieman petollinen juotavuus. Tätä voisi helposti kuvitella pudottelevansa koko illan. Tarkoituksena on kuulemma ollut tehdä maukas ja juotavuudeltaan helppo IPA, ja tässä tavoitteessa ollaan mielestäni onnistuttu mainiosti.

Heavy Fuel IPA julkaistaan huomenna Helsingissä viidessä eri pubissa, ja Fat Lizardin heput ovat paikan päällä vastaamassa kaiken maailman ihmeellisiin kysymyksiin. Naposteltavana on hyönteisiä. IPA pitäisi olla tarjolla heti kun pubit avaavat ovensa, mutta liskomiehet ovat tavattavissa paikan päällä vain rajoitetun ajan:

17:00 One Pint Pub
18:30 Oljenkorsi
20:00 Black Door
21:00 Bier-Bier
22:00 BrewDog