Tunteellista tekstiä, mutta syystäkin.
Tiiviisti:
- Panimo: De Struise Brouwers
- Missä: Oostvleteren, Belgia
- Miten: Junalla Poperingeen, taksilla/bussilla/autolla panimolle (bussi täytyy tilata 2h etukäteen)
- Valikoima: Hanassa 27 Struisen olutta, Struisen omia oluita ostettavissa pulloissa (valikoima ja saatavuus vaihtelee)
- Milloin: Torstaista lauantaihin klo. 12 - 18 (vaihtelee kauden mukaan). Ei vaadi varausta.
- Hinta: Sisäänpääsy ilmainen, maisteluannokset 1 - 2,5e
- Muuta: Maisteluun käteistä, mukaan ostettavat pullot voi maksaa myös kortilla (myös Visa Electron)
- Suositus valikoimasta: Pannepot, Sint Amatus 12, Pannepeut
Pitkästi:
Heitin viime keväänä pikareissun Belgiaan. Kaverini suoritti vaihto-opintoja Kortrijkissa, jonne paukimme toisen kaverini kanssa muutamaksi päiväksi syömään, juomaan ja ihmettelemään - reissun ehdoton kliimaksi oli kuitenkin vierailu Struisen panimolle. Alla on lyhyt juttu siitä, miten itse menin paikan päälle, mitä siellä oli ja millaista siellä oli. Tässä merkinnässä en käsittele panimosta mitään "yleistä nippeliä" tai panimon historiaa.
Struise on itselleni helposti yksi niistä panimoista, joita pidän jonkinlaisen legendan jalustalla - niita panimoita ei muuten ole monta. Ensimmäiset Struiselta maistamani oluet olivat Pannepot sekä Sint Amatus 12, jotka yhdessä asettivat omassa vihkossani välittömästi referenssin vahvoille belgeille: oluet olivat isoja, maukkaita, kompleksisia, uskomattoman tasapainoisia ja mielenkiintoisia. Mausteisuus, humalointi, hedelmäisyys, maltaisuus, alkoholi ja makeus tuntuivat olevan noissa oluissa täydellisessä harmoniassa. Ensimmäistä kertaa tuntui, ettei jostain oluesta ole yhtään mitään kriittistä sanottavaa.
Tunteellista tekstiä, mutta syystäkin. Tuosta ensikosketuksesta lähtien olen unelmoinut vierailusta Struisen panimolle. Kokemus oli juuri niin mahtava kuin olin kuvitellutkin sen olevan.
Struisen panimo sijaitsee Oostvleterenissä, Poperingen lähellä. Oman vierailuni aikaan panimo oli avoinna vierailijoille ainoastaan lauantaisin, mutta tällä hetkellä se on avoinna torstaista lauantaihin kahdestatoista kuuteen saakka illalla. Vierailu on maksuton, erittäin vapaamuotoinen eikä vaadi minkäänlaisia varauksia.
Perille pääseminen Poperingesta meinasi tosin olla ongelmallista, sillä emme olleet tehneet mitään erityisempää esivalmistelua ajoneuvon suhteen Poperingesta Östvletereniin siirtymisestä. Vasta Poperingeen pääästyämme aloimme selvittää, miten pääsemme Östvletereniin, mikä tuntui yllättävän haasteelliselta tehtävältä. Kukaan meistä ei halunnut ajaa autoa, joten auton vuokraaminen ei ollut vaihtoehto. Soitimme kolmeen eri taxifirmaan, joista jokaisessa oli kahden tunnen viive, ja arvioitu hinta yhteen suuntaan oli vajaat 40 euroa - opiskelijoiden tuolloiselle matkabudjetille liikaa. Busseja Poperingesta Östvletereniin ei kulje "itsestään" vaan ne täytyy tilata kaksi tuntia etukäteen, mikä ei sopinut tuon päivän aikatauluun millään. Aivan järkyttävä ahdistus.
Olimme käytännössä jo luovuttaneet ja päädyimme ystävällisen, paikallisen motoristijengin ohjaamana erääseen lohdutuspubiin, jossa piti motoristien mukaan olla loistava valikoima Struisen eri oluita. Pubissa totesimme Struiselta olevan valikoimissa kaksi olutta: kaapissa Pannepot ja hanassa tuore Imperialist. Molemmat siis mainioita, mutta lohdutusmielikuvat pubin "loistavasta" Struise-valikoimasta kokivat pienoisen kolauksen. Kaverini huomasi sattumalta pubin seinällä erään vielä meille tuntemattoman taxifirman käyntikortin - kyyti panimolle irtosi 15 euron hintaan. Aivan mahtavaa.
Struise on itselleni helposti yksi niistä panimoista, joita pidän jonkinlaisen legendan jalustalla - niita panimoita ei muuten ole monta. Ensimmäiset Struiselta maistamani oluet olivat Pannepot sekä Sint Amatus 12, jotka yhdessä asettivat omassa vihkossani välittömästi referenssin vahvoille belgeille: oluet olivat isoja, maukkaita, kompleksisia, uskomattoman tasapainoisia ja mielenkiintoisia. Mausteisuus, humalointi, hedelmäisyys, maltaisuus, alkoholi ja makeus tuntuivat olevan noissa oluissa täydellisessä harmoniassa. Ensimmäistä kertaa tuntui, ettei jostain oluesta ole yhtään mitään kriittistä sanottavaa.
Tunteellista tekstiä, mutta syystäkin. Tuosta ensikosketuksesta lähtien olen unelmoinut vierailusta Struisen panimolle. Kokemus oli juuri niin mahtava kuin olin kuvitellutkin sen olevan.
Struisen panimo sijaitsee Oostvleterenissä, Poperingen lähellä. Oman vierailuni aikaan panimo oli avoinna vierailijoille ainoastaan lauantaisin, mutta tällä hetkellä se on avoinna torstaista lauantaihin kahdestatoista kuuteen saakka illalla. Vierailu on maksuton, erittäin vapaamuotoinen eikä vaadi minkäänlaisia varauksia.
Perille pääseminen Poperingesta meinasi tosin olla ongelmallista, sillä emme olleet tehneet mitään erityisempää esivalmistelua ajoneuvon suhteen Poperingesta Östvletereniin siirtymisestä. Vasta Poperingeen pääästyämme aloimme selvittää, miten pääsemme Östvletereniin, mikä tuntui yllättävän haasteelliselta tehtävältä. Kukaan meistä ei halunnut ajaa autoa, joten auton vuokraaminen ei ollut vaihtoehto. Soitimme kolmeen eri taxifirmaan, joista jokaisessa oli kahden tunnen viive, ja arvioitu hinta yhteen suuntaan oli vajaat 40 euroa - opiskelijoiden tuolloiselle matkabudjetille liikaa. Busseja Poperingesta Östvletereniin ei kulje "itsestään" vaan ne täytyy tilata kaksi tuntia etukäteen, mikä ei sopinut tuon päivän aikatauluun millään. Aivan järkyttävä ahdistus.
Olimme käytännössä jo luovuttaneet ja päädyimme ystävällisen, paikallisen motoristijengin ohjaamana erääseen lohdutuspubiin, jossa piti motoristien mukaan olla loistava valikoima Struisen eri oluita. Pubissa totesimme Struiselta olevan valikoimissa kaksi olutta: kaapissa Pannepot ja hanassa tuore Imperialist. Molemmat siis mainioita, mutta lohdutusmielikuvat pubin "loistavasta" Struise-valikoimasta kokivat pienoisen kolauksen. Kaverini huomasi sattumalta pubin seinällä erään vielä meille tuntemattoman taxifirman käyntikortin - kyyti panimolle irtosi 15 euron hintaan. Aivan mahtavaa.
Struisen panimo on naamioitunut tavalliselta näyttävien rivitalojen keskelle Östvleterenissä. Sisään mennään pienestä porttikongista, josta puolestaan pääsee suurelle sisäpihalle, jossa on paljon tammitynnyreitä, metallitankkeja, kegejä ja kaikenlaista panimotavaraa. Astuimme sisään itse panimoon, ja ensimmäisenä tulimme panimon kauppana toimivaan pitkulaiseen käytävään. Yleensä käytävän seiniä vasten nojaavat lasivitriinien päällystät notkuvat Struisen omista myynnissä olevista oluista. Tuona päivänä hyllyt olivat kuitenkin lähes tyhjät, ja jäljellä oli vain muutamaa eri olutta.
Käytävästä pääsee astumaan sisälle suurempaan salimaiseen olohuoneeseen, joka toimi panimon maistelutilana ja pubina. Seinällä oli vaatimattomat 26 hanaa ladattuna Struisen omilla oluilla. Myyntitiskinä toimi muutama tammitynnyri, ja kassakoneen virkaa hoiti kertakäyttömuki, josta kaivettiin vaihtorahaa tarpeen mukaan. Hanoista tarjoiltiin 1,5 - 2 desin annoksia, ja hinnat olivat 1 - 2,5 euron välillä. Olutta oli laskemassa yksi Struisen panimomestareista, joka välillä lähti esittelemään panimon tiloja vierailijoille ja innokkaammille asiakkaille. Ensimmäiset maistiaiset lasiin ja ulos sisäpihalle nauttimaan. Kysyin, voiko olutta viedä vapaasti ulos sisäpihalle, johon vastattiin ystävällisellä naurahduksella. Laseista löytyi ensimmäisellä kierroksella Pannepot, Pannepot Reserva sekä Pannepeut. Pian meille oluet laskenut panimomestari käveli olutlasi kädessä ulos, sytytti röökin ja tuli heittämään juttua. Selvisi muun muassa, että Pannepotissa oleva, mielestäni todella tyylikäs, happamuus on itse asiassa virhearomi, joka on kehittynyt olueen ilmeisesti kypsytyksen aikana ja joka ei oikeasti edes kuulu alkuperäiseen olueen. Tästä tiedosta huolimatta useita "pilaantuneita" Pannepoteja maistaneena olen sitä mieltä, että tuo happamuus toimii 100%. Otimme juomat mukaan ja lähdimme oppaamme perässä katsomaan panimon laitteistoa - panimomestari oli innoissaan uudesta Hop Backista sekä jäähdytystankista, jota hyödynnetään esimerkiksi vahvuudeltaan 26% ABV olevan Double Blackin valmistamisessa.
Struise käyttää paljon Poperingessa kasvatettua humalaa. Myös maltaat saatiin ennen paikallisesti, mutta Struise on siirtynyt tilaamaan maltaansa Hollannista maltaan paremman ja tasaisemman laadun vuoksi. Struisen oluet eivät yleensä ole mitään turvallisia vetoja vaan mielenkiintoisia kokeiluja. Pääpanimomestari on vastuussa valtaosasta Struisen resepteistä, jotka kyhätään kokoon vanhanaikaisesti paperia ja kynää käyttäen. Hauska juttu on, että mielenkiintoisista resepteistä ja oluista huolimatta Struise ei harrasta koe-eriä vaan paperille suunnitellusta reseptistä tehdään heti täysikokoinen keitto: esimerkiksi aikaisemmin lohdutuspubissa maistamani Imperialist oli varsin tuore kokeilu, jota iskettiin melko oudolla reseptillä ja kovalla luotolla tulemaan kerralla kevyet pari tuhatta litraa - mahtava asenne.
Jutustelu ja uudet juomakierrokset jatkuivat suhteellisen kauan. Panimo meni virallisesti kiinni kuudelta, mutta istuimme kavereideni ja Struisen henkilökunnan kanssa panimon ravintolassa vielä seitsemän maissa ja maistelimme keskustelun ohella vielä maistamattomia oluita. Kokemuksena vierailu oli mahtava: vapaamuotoinen ja rento ilmapiiri intohimoa olutta kohtaan tihkuvalla henkilökunnalla täydensivät Struisen hienojen oluiden nauttimisen autenttisessa ympäristössä. Yksi parhaista päivistä ikinä.
Alla lista maistetuista Struisen oluista. Mukana myös pari Struisen olutta, jotka maistoin muualla kuin panimolla. Linkit RateBeerin sivulle.
Käytävästä pääsee astumaan sisälle suurempaan salimaiseen olohuoneeseen, joka toimi panimon maistelutilana ja pubina. Seinällä oli vaatimattomat 26 hanaa ladattuna Struisen omilla oluilla. Myyntitiskinä toimi muutama tammitynnyri, ja kassakoneen virkaa hoiti kertakäyttömuki, josta kaivettiin vaihtorahaa tarpeen mukaan. Hanoista tarjoiltiin 1,5 - 2 desin annoksia, ja hinnat olivat 1 - 2,5 euron välillä. Olutta oli laskemassa yksi Struisen panimomestareista, joka välillä lähti esittelemään panimon tiloja vierailijoille ja innokkaammille asiakkaille. Ensimmäiset maistiaiset lasiin ja ulos sisäpihalle nauttimaan. Kysyin, voiko olutta viedä vapaasti ulos sisäpihalle, johon vastattiin ystävällisellä naurahduksella. Laseista löytyi ensimmäisellä kierroksella Pannepot, Pannepot Reserva sekä Pannepeut. Pian meille oluet laskenut panimomestari käveli olutlasi kädessä ulos, sytytti röökin ja tuli heittämään juttua. Selvisi muun muassa, että Pannepotissa oleva, mielestäni todella tyylikäs, happamuus on itse asiassa virhearomi, joka on kehittynyt olueen ilmeisesti kypsytyksen aikana ja joka ei oikeasti edes kuulu alkuperäiseen olueen. Tästä tiedosta huolimatta useita "pilaantuneita" Pannepoteja maistaneena olen sitä mieltä, että tuo happamuus toimii 100%. Otimme juomat mukaan ja lähdimme oppaamme perässä katsomaan panimon laitteistoa - panimomestari oli innoissaan uudesta Hop Backista sekä jäähdytystankista, jota hyödynnetään esimerkiksi vahvuudeltaan 26% ABV olevan Double Blackin valmistamisessa.
Struise käyttää paljon Poperingessa kasvatettua humalaa. Myös maltaat saatiin ennen paikallisesti, mutta Struise on siirtynyt tilaamaan maltaansa Hollannista maltaan paremman ja tasaisemman laadun vuoksi. Struisen oluet eivät yleensä ole mitään turvallisia vetoja vaan mielenkiintoisia kokeiluja. Pääpanimomestari on vastuussa valtaosasta Struisen resepteistä, jotka kyhätään kokoon vanhanaikaisesti paperia ja kynää käyttäen. Hauska juttu on, että mielenkiintoisista resepteistä ja oluista huolimatta Struise ei harrasta koe-eriä vaan paperille suunnitellusta reseptistä tehdään heti täysikokoinen keitto: esimerkiksi aikaisemmin lohdutuspubissa maistamani Imperialist oli varsin tuore kokeilu, jota iskettiin melko oudolla reseptillä ja kovalla luotolla tulemaan kerralla kevyet pari tuhatta litraa - mahtava asenne.
Jutustelu ja uudet juomakierrokset jatkuivat suhteellisen kauan. Panimo meni virallisesti kiinni kuudelta, mutta istuimme kavereideni ja Struisen henkilökunnan kanssa panimon ravintolassa vielä seitsemän maissa ja maistelimme keskustelun ohella vielä maistamattomia oluita. Kokemuksena vierailu oli mahtava: vapaamuotoinen ja rento ilmapiiri intohimoa olutta kohtaan tihkuvalla henkilökunnalla täydensivät Struisen hienojen oluiden nauttimisen autenttisessa ympäristössä. Yksi parhaista päivistä ikinä.
Alla lista maistetuista Struisen oluista. Mukana myös pari Struisen olutta, jotka maistoin muualla kuin panimolla. Linkit RateBeerin sivulle.
- Black Albert Real Ale, (Imperial Stout, 13% ABV)
- Paletin yleisilme on makeahko, muttei liian. Kahvia suklaata, mallasta. Erittäin tasapainoinen, mukavan kuiva viimeistely. Loistava.
- Black Damnation I - Black Berry Albert (Imperial Stout, 13% ABV)
- Kahvia, tummaa punaista marjaa, mallasta. Kevyempi, maukkaampi kuin perus Black Albert. Marjaisuus sopii tähän todella hienosti - loistavaa.
- Black Damnation V - Double Black (American Double / Imperial Stout, 26% ABV)
- Uskomattoman intensiivinen ja syvä maku. Super-täyteläinen, öljyinen, räjäyttävä määrä kahvia, suklaata ja mallasta. Alkoholi antaa makeutta ja reilusti lämpöä. Huhhuh - melko överi olut. Mulle tuolla hetkellä jopa liian iso.
- Cuvée Delphine (Imperial Stout, 13% ABV)
- Esillä paahteinen, tumma mallas. Öljyinen, suklainen, makeahko. Hyvä viimeistely. Tosi jees.
- Elliot Brew (Imperial/Double IPA, 9% ABV)
- Reilusti katkeroa ja havua. Hedelmää. Erittäin tukeva muttei liikaa esiin hyppäävä mallaspohja. Tummahko, erittäin täyteläinen, tasapainoinen, alkoholi antaa runkoa mutta ei hyppää paletille. Loistava.
- Gimpy: Imperial Lager
- Tästä ei näytä löytyvän mitään tietoa. Ihan hyvää, mutta Struisen mittakaavalla hieman pettymys. Simppeli, reilulla kädellä humaloitu lager mukavalla mallaspohjalla.
- Imperialist (Strong Pale Lager / Imperial Pils, 8,5% ABV)
- Hedelmäkakkua, kevyesti hiivaa, täyteläinen, miltei eloisat hiilihapot. Kevyesti mausteisuutta, mallasta. Mukavan katkeroinen viimeistely, jossa hieman kitkeryyttä. Raikas ja kuiva. Tosi jees: tasapainoinen ja yksinkertaisesti ok.
- Pannepeut (Belgian Strong Ale, 10% ABV)
- Vihkossa lukee: "Pannepotin Bock-versio". Makeaa mallasta, leipämäisyyttä, suklaata, lämmittävää alkoholia. Loistavaa. Mielestäni ei yhtä hyvä kuin Pannepot, mutta esimerkiksi ystäväni oli asiasta eri mieltä.
- Pannepot (Quadrupel, 10% ABV)
- Nenässä kirpeää luumua, marjaa, kuivattua hedelmää, kahvia, mausteisuutta, lämmin. Erittäin täyteläinen, erittäin paljon makua. Runsas, pitkä. Alkoholi hienosti piilossa. Aivan loistavaa. Edelleen yksi parhaista maistamistani oluista, ehkä jopa paras.
- Pannepot Reserva (Belgian Strong Ale, 10% ABV)
- Erittäin kompleksi, viinimäisiä ja puumaisia aromeita saanut Pannepot. Loistava.
- Rio Reserva (Quadrupel, 11% ABV)
- Sour Tan (5% ABV)
- T.H.R.E.E. (Tripel, 10% ABV)
- Muistaakseni kolmella hiivakannalla tehty, bourbon-tynnyrissä kypsytetty tripel. Kompleksi, mutta nenässä hämmentävän avokätinen määrä mielettömän mehukasta mandariinia, joka on ehdottomasti oluen pääpiirre. Mandariinin lisäksi löytyy muun muassa sokeria, trooppista hedelmää, mallasta, toffeeta ja vaniljaa. Viimeistelyssä hento happamuus. Mielenkiintoinen, erittäin maukas ja kompleksi. Loistava.
- Tsjeeses (Belgian Strong Ale, 10% ABV)
- Aromikas, hedelmäinen, hiivainen. Tästä tulee perusteellisempi arvio lähitulevaisuudessa, kun korkkaan kaapissa olevan pulloversion.
- XXX Rye Triple (Tripel, 10% ABV)
- Maltainen, mausteinen, hedelmäinen, ruisleipämäinen. Tosi jees.
- XXXX (Quadrupel, 12% ABV)
- Mansikkaa, yrttiä, hedelmää, katkeroa. Alkoholi piilossa, mutta antaa lämpöä. Hennon tukkoinen viimeistely. Ei kuitenkaan pilaa maukasta kokonaisuutta. Tosi jees.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti