25.10.2014

Olutexpo 2014: perjantain maistetut (tšekkiläiset, Maku, Nøgne, To Øl, Ballast Point, Rogue, Coopers, Little Creatures)






Perjantain teemana omassa vihkossani oli uudet tšekkiläiset sekä muutama satunnainen bonuspoiminta. Maistamani tšekkiläiset olivat kaikki varsin miellyttäviä ja onnistuneita keittoja, mutta silti todella "tshekkiläisiä" - turvallisia ja tasapainoisia.
  • Pernstejn TAXIS oli raikas kevyt ja hento. Nenässä hieman yrttiä, viljaa ja kukkaisia aromeja. Maussa viljaa, hieman makeahkoa mallasta ja raikasta hedelmäisyyttä. Kevyehkö, maukas ja tasapainoinen - tshekkiläiseksi Pilsneriksi jopa hieman liian kevyt.
  • Antoš Polotmavá 13° on tyyliltään Polotmavý, jolla yleensä tähdätään tumman lagerin ja vaalean pilsin hybridimaastoon. Mukava tummempi, leipämäinen lager. Makeahko, mutta balanssi säilyy.
  • Permon American Pale Ale P.A.P.A. tarjosi nenässä miellyttävän tuoretta humalointia mukavan perus-APAn tyyliin, mutta suutuntuma jäi liian vetiseksi. Viimeistely oli pahvisen katkeroinen ja hieman tukkoinen.
  • Antoš Tlustý Netopýr (Fat Bat) on ruis-IPA. Melko "hiljainen" ja sulkeutunut nenä. Ruista, mallasta, hieman kitkeryyttä ja katkeroa. Maussa karamellia, hieman suklaata, mausteisuutta hieman kitkerän katkeroisella viimeistelyllä. Tämä oli hyvää. Ruis-IPA tshekkiläiseen tyyliin sovitettuna: mukavan tasapainonen ja mutkaton, mutta silti löytyy hyvin makua ja runkoa. Mikään osa ei pomppaa liikaa esiin.
  • Two Tales Black Ale tarjosi mukavan raikasta ja tuoretta humalaa nenään. Maltainen ja tasapainoinen. Hieman tummaa kaakaomaista makeutta, sitrusta ja raikkautta, mukavan kantava runko, jossa sisällä viimeistelyyn kantavat katkerot. Hyvää oli. Tasapainoinen, katkera, makeahko, maltainen, aromikas.

Perjantailta jäi kuitenkin maistamatta vielä muutama tshekkiläinen, jotka aion tyypittää vielä viikonlopun aikana. Erityisesti Břevnovskýn Benedict Russian Imperial Stoutin missaaminen hieman harmittaa, mutta aion ottaa sen haltuun tänään tai viimeistään sunnuntaina (olettaen, että sitä on vielä jäljellä).

Tšekit eivät kuitenkaan päässeet yllättämään tarkoituksella kovaksi asetettuja illan referenssioluita. Illan kirkkaimmat olivat Ballast Pointin mainio Imperial Stout Victory at Sea sekä Roguen Sweet Stoutia edustava Chocolate Stout.
  • Roguen Chocolate Stout oli mainio. Täyteläinen, erittäin suklainen mutta silti makeudeltaan aisoissa pysyvä, tasapainoinen. Paahteista mallasta, kahvia ja sopivasti katkeroa antamassa runkoa. Loistavaa.
  • Ballast Pointin Victory at Sea oli mahtipontinen, massiivinen ja illan paras olut: Erittäin runsaassa, tiiviissä, täyteläisessä, makeahkossa ja pehmeässä nenässä aivan järjetön määrä suklaata, vaniljaa ja kahvia. Nenän pääpiirteenä ehdottomasti suklaa. Suussa olut on iso, pehmeä, kermainen, erittäin täyteläinen ja erittäin runsas. Maussa kahvi pääsee ottamaan enemmän otetta suklaasta, eikä maku ole niin suklaavetoinen kuin nenä. Alkoholi (10%) on täysin piilossa. Paletilta löytyy myös vaniljaa ja paahteista mallasta. Humalaa löytyy sopivasti antamaan balanssia tuolle massiiviselle suklaan ja kahvin määrälle, mutta katkerot eivät silti lyö yli eivätkä hyppää esiin missään vaiheessa. Viimeistely on pitkä ja maukas. Aivan kertakaikkisen loistava olut, menkää nyt maistamaan tätä.

Muita maistettuja:
  • Maku Tasty Pumpkin on Maku Brewingin tuorein keitto, jossa on käytetty kurpitsan lisäksi mausteina ainakin kanelia, tähtianista, pitkäpippuria, vaniljaa ja inkivääriä (oliko muita?). Nenässä runsaasti hedelmää, katkeroa ja mausteisuutta. Erityisesti pippuri ja inkivääri tulevat esiin, mutta saa sieltä kaivettua myös aniksen, vaniljan ja kanelin. Mallasta, katkeroa, mausteisuutta, hieman hedelmää. Katkera, kitkerä ja hieman tunkkaisen pahvinen viimeistely. Nenä oli miellyttävän mausteinen, runsas ja mehukas, mutta maku ei ihan yllä samalle tasolle.
  • Nøgne Kriek of Telemark oli erikoinen ja mielenkiintoinen tapaus. Nenä on tallinen ja maamaisia aromeja tarjoava, kypsyneen ja iäkkään oloinen. Sieltä löytyy kyllä myös kirsikkaa, vadelmaa ja happamuutta, mutta ei hallitsevasti eikä terävästi. Maku on jotain aivan muuta: erittäin hapan, erittäin kirsikkainen, erittäin mehukas, erittäin intensiivinen ja erittäin kirpeä. Varsinkin ensisiemaus yllätti täysin, koska nenä antoi odottaa jotain aivan muuta. Lasissa pyörittelyn jälkeen olut asettuu ja hiljenee varsin miellyttäväksi mummun kirsikka-/punaviinimarjamehuksi. Alussa tästä oli hieman ristiriitaiset fiilikset, mutta aikaa saadessaan laskeutuminen oli varsin mallikas telemark.
  • To Øl Sur Mosaic oli pettymys. Nenässä hentoisen happamuuden lisäksi hienosti esillä Mosaicin hedelmäisyys, joka tarjoilee avokäsin trooppista aromia. Maku ei kuitenkaan ole tarpeeksi hapan eikä intensiivinen, minkä vuoksi suutuntuma jää liian ohueksi ja vetiseksi. Viimeistely on hieman pahvinen ja tunkkainen.
  • Little Creatures Pale Ale on vanha tuttu, jonka maistamisesta on jo jonkin verran aikaa. Maltainen, kevyt, sitruksisen hedelmäinen. Mielestäni tässä on liikaa hiilihappoja, josta aiheutuu hieman liian ohut viimeistely, joka jää teräväksi, lyhyeksi ja karkean katkeroiseksi.
  • Coopers Stout: Makea, mämminen ja suklainen nenä. Tässäkin liikaa hiilihappoja. Maku on mallikkaasti balansissa - suklaata, paahteisuutta ja palanutta mallasta -, vaikka yleisprofiili onkin makea ja hieman ohut. Helposti juotavaa tavaraa.

Viskivalikoima oli mielestäni hienoinen pettymys - ei oikein mitään erikoisuuksia vaan tarjolla tuntui olevan lähinnä tislaamoiden tutut peruslinjat. Tämän vuoksi rajasin viskit suurimmaksi osaksi pois laskuista jo etukäteen. Laphroaigin sherrytynnyreissä aikaa viettänyt 12-vuotias, Pohjoismaihin tekemä erityispullote, oli mukava poikkeus tässä asiassa. Viskiä oli Expossa tarjolla yksi pullo, joka hupeni jo ensimmäisen illan aikana. Sherrykypsytys näkyi, tuoksui ja maistui - hyvällä tavalla. Nenä on mehevä, pyöreä, tumma, syvä, savuinen, suklainen, turpeinen ja kahvinen. Savu ei ole liian dominoiva vaan profiili on hienosti pyöristynyt. Maku on ensin vahva - pieni puraisu etualalla, jonka jälkeen intensiivinen ja erittäin pitkä maku. Savu on yllättävän vahva verrattuna nenään. Sherryinen, sopivan savuinen, hieman tulinen, pitkä. Kahvia, suklaata. Olipa hyvää. Tätä on kuulemma tulossa ravintolamyyntiin jossain välissä rajattu pullomäärä. Olkaapa tarkkana ja käykää maistamassa.


Tänään vuorossa italialaisia ja lisää yksittäisiä bonuspoimintoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti