Olutexpo 2014: lauantain maistetut (Italia vol.1, Boulevard, CAP, La Trappe, Lervig, Nögne, Sori)

Olutexpon lauantai oli suhteellisen kesy - ei mitään aivoja sulattavaa tavaraa koko päivänä. Lähimmäs pääsi Nögnen kahdenlaisilla eri tammilastuilla turbotettu 10% ale Triple Wood Knot Brown. Se, miksi nimi viittaa kolmeen eri puuhun, oli sekä minulle että Pikkulinnun työntekijälle mysteeri. Jos tätä lukee joku tietävä, niin mua voi valaista tästä asiasta vaikkapa kommentilla (kiitos). Päivän teemana olleet italialaiset olivat melko vaisuja, ja ainoastaan Elav Techno DIPA alkoi olla lähellä sitä, mitä olin etsinytkin. Lisäksi selvisi, että tshekkiläisistä luostarioluet, esimerkiksi Brevnosvsky Benedict Russian Imperial Stout oli jäänyt expon valikoimasta pois pullotusvaiheessa ilmenneiden ongelmien vuoksi (tämän enempää ei minulle asiaa valaistu).


Lauantain merkinnät:


Italialaiset

• Amiata Marsilia Gösen kohdalla vihkostani löytyy sama huomio, minkä jotkut muutkin ovat ilmeisesti tehneet: maistuu lähinnä keskivälin lambicilta. Kevyehkö, hento, happaman hedelmäinen, kevyen hiivainen. Hedelmä jää kuitenkin voimakkaan happamuuden ja kitkeryyden jalkoihin. Aloitus ihan hyvä, loppu vähän flätti, pahvinen ja kitkerä.
• Bad Attitude Dude IPA on liian makea ja kristallin dominoima. Runko jää ohueksi ja vetiseksi. Ei erityisen pahaa, mutta onnistuja ei ole kyseessä.
• Elav Humulus Black Stoner IPA kaipaisi lisää särmää ja potkua - nyt profiili tuntui jäävän lähinnä Porterin tasolle. Humala kyllä tulee paremmin mukaan kuvioihin - mielestäni IPAksi liian myöhään - oluen viimeistelyssä. Viimeistely on tässä todella hyvä: aromikas, katkeran paahteinen, kevyen kahvinen, pitkä. Intensiivisyyttä ja särmää saisi silti maun alkupuolelta löytyä vahvemmin. Toinen päivän kahdesta italialaisesta onnistujasta.
• Elav Grunge IPA on jenkki-IPA, jonka mallaspohjasta löytyy Pale- ja Crystal-maltaiden lisäksi suklaamallasta. Humalapuolesta vastaavat Columbus, Ahtanum ja Centennial. Nenässä selvästi kristallin karamellia sekä asiaankuuluvasti jenkkihumalaa. Runko jää hieman ohueksi, ja viimeistelyssä kristallimaltaan imelä karamelli puskee liikaa päälle. OK: maukas ja muuten ihan kunnossa, mutta viimeistely tökkii.
• Elav Indie Ale, tyyliltään American Amber Ale, jää vetiseksi. Melko flätti ja hieman tunkkaisen pahvisen katkeroinen viimeistely. Nenässä trooppista hedelmää, mutta muuten melko vaisu. Ei vakuuta.
• Elav Techno Double IPA oli päivän toinen italialainen onnistuja. Mallaspohja on rehellisen simppeli ja koostuu vain Pale-maltaasta. Humaloina Chinook, Simcoe, Nelson Sauvin ja Centennial. Sopivasti katkeroa makeuden balanssiksi, minkä lisäksi löytyy vielä reilusti aromia hedelmän ja havun puolelta. Tosi jees.
• Hibu Tony Solo Amarone Saison on kypsynyt 8kk Amarone-tynnyreissä. Amarone on italialainen punaviinityyli, jossa huolellisesti poimitut rypäleet kuivatetaan ennen niiden puristamista. Amarone kypsyy joko ranskalaisessa, slovenialaisessa tai kroatialaisessa tammessa. Nenästä löytyy hapanta hedelmää, marjaista ja viinimäistä vibaa. Olut jää kuitenkin hieman vetiseksi ja liian ohueksi. Tässäkin viimeistely on heikko, pahvinen ja tunkkainen. Oluessa on mielenkiintoisia elementtejä ja aromeja, mutta nuo elementit eivät onnistu toimimaan yhdessä niin kuin olisi toivonut.

Sekalaiset

• Boulevard Sixth Glass Quadrupel keräsi minun osaltani paljon odotuksia, sillä panimon Double Wide IPA sekä Tank 7 Farmhosue Ale Saison ovat mielestäni yksinkertaisesti loistavia keittoja. Sixth Glass ei kuitenkaan onnistu minun vihkossani tuota loistavaa sarjaa jatkamaan. Liian makea, humalaa ja mallasta saisi olla enemmän kunnon tasapainon saavuttamiseksi. Alko puskee omaan makuuni liikaa läpi. Oikeita elementtejä löytyy, mutta mittasuhteet eivät oikein tunnu olevan hanskassa.
• CAP A Shot in the Dark on todella maukas ja tasapainoinen Porter. Kahvia, suklaata katkeroa, runkoa ja paahdetta mukavassa balanssissa. Vihkoon jäi kysymys siitä, jääkö yleisprofiili pilkkua viilatessa asteen verran ohueksi?
• CAP/Brewdog CAP DOG eli CAPin ja Brewdogin yhdessä tekemä Black IPA. Brewdogin tuntien olisin odottanut hieman jyrkempää humalan puraisua, mutta nyt humalointi tuntuu olevan enemmän CAPin profiilin mukainen: se on selvästi mukana, antaa runkoa ja aromia, muttei hyppää liikaa esiin. Maukas BIPA, kaikki kunnossa. Paljon kahvia ja tumman paahteista meininkiä.
• La Trappe Jubilaris on pienemmän erän olut, joka on sekoitettu La Trappen kahdesta oluesta: Tripelistä sekä Isid'orista. Kuivattua hedelmää, leipämäistä maltaisuutta, hieman hiivaa ja alkoholia. Runko jää hieman ohueksi, itse oluen maku ei pääse tarpeeksi intensiiviseksi ja alkoholi pääsee dominoimaan omaan makuuni liikaa.
• Lervig/Surly 1349 Black Ale on tyyliltään kuulemma Black Ale, mutta olut kuuluu mielestäni kuitenkin Imperial Stoutien puolelle - vahvuuttakin löytyy kohtuulliset 13,49%. Valmistuksessa käytetty tuoretta, jauhettua espressokahvia. Nenässä hurja määrä katkeroa, greippiä ja espressoa. Intensiivinen, alkoholi yllättäen melko hyvin piilossa. Mikä ihme tämä on - Imperial Black IPA? Suussa hillittömästi espressoa, suklaata, katkeroa ja greippiä. Yllättävän lyhyt maku meinaa loppua kuin seinään jättäen silti jälkeensä mukavan kahvisen paahteen. Hieman kulmikas, voisi olla pyöreämpi ja kypsyneempi, nyt jää hieman raa'an oloiseksi. Alkoholi antaa pistävää lämpöä tahmeassa ja katkeroisessa viimeistelyssä. Ei kuitenkaan meinaa olla oikein balanssissa, ja yleisprofiili jää liian makeaksi. Paljon tavaraa, mutta palaset eivät vielä ole oikein kypsyneet saumattomasti yhteen.
• Nögne Triple Wood Knot Brown - loistava ja päivän paras olut. Suklaata, humalaa, vaniljaa, makeaa mallasta ja sopivasti runkoa. Erittäin suuri ja erittäin tasapainoinen. Tahmea, sopivasti katkeroinen ja kuivuva viimeistely, jossa mukana hieno kahvin ja suklaan yhteishengailu. Loistavaa.
• Sori Black Rye IPA: Hyvää. Nenässä leipämäistä mallasta (näkkileipää), paahteisuutta, hieman suklaata ja aromikasta humalaa. Tässä saisi olla vielä asteen verran särmempi humalointi sekä katkero- että aromipuolella. Jos en tietäisi mitä tyyliä olen maistamassa, niin ei tästä kuitenkaan juuri mitään pahaa sanottavaa olisi. Tasapainoinen, paahteisen maltainen, kevyen suklainen, aromikas, katkeroinen. Tosi jees. Sorin pojat olivat itse samaa mieltä siitä, että humalointia pitää säätää vielä enemmän kohdilleen - syynä on kuulemma maltaana erittäin haastava suklaaruis, joka meinaa peittää helposti reilutkin humalamäärät. Nyt suklaaruista turpaan ja lisää IPAa profiiliin.

Siinä lauantain merkinnät. Sunnuntain merkintäraportti tulee aalloille vielä tänään tai huomenna - sunnuntai oli kova. Siitä kohta lisää.